keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Täytyy uskaltaa

Mikähän tässä päivittämisessä on niin hankalaa? Jotenki aina unohtaa vähäksi aikaa, että sitä on blogikin..

Mitäkä uutta? Sairasta uutta, nimittäin oon nyt kuukauden aikana ollu varmaan enemmän sairaana ku koko vuoden aikana yhteensä. Ensin oli viikon kova flunssa, sitten iski tajuton alaselkäkipu puuhommissa (joka vaivaa vieläkin), kompastuin ja aukaisin polveni (kutisee niin että raavin ne vahingossa aina uudestaan auki), löin pikkuvarpaani ja kynsi irtosi ja nyt viimeisimpänä mulla oli ilmeisesti mononukleoosi, mikä tarkoitti viikon kovaa kurkkukipua ja kuumeilua. Vieläkin sitkeästi lämpöä pitää yllä, mutta ilmeisesti sitä voi kestää vielä montakin viikkoa. Lisäksi monoon tuntui kuuluvan jotain selittämätöntä tarvettä itkeä_kaikesta_, eli silmät on vähän hellinä.. Mutta tuntuu helpottavan, joten nyt kaikki sormet ja varpaat ristiin, että pysyn terveenä ainaki ens syksyyn asti!

Hihi lumet jo melkein sulaneet pihalta <3

Koulussa ollaan jännän äärellä. Nyt on aika raskaita kursseja päällä ja poden hieman huonoa omatuntoa siitä, ettei oikein oo tullu oltua tunneilla ja panostus kotonakin on ollu aika heikohko. Mutta oon silti saanu pelottavan hyviä arvosanoja, eli kai mulla jotain on jostain päähän jäänyt? Ja ai niin: meillä on ens syksynä kolmen kuukauden keskussairaalaharjoittelu, joten ajattelin hankkia itseni Helsinkiin. Opettaja ei oikein innostunut ajatuksesta (tietää lisää työtä hänelle) eikä tule millään tavalla vastaan, mutta aion nyt ajaa tämän asian läpi. Onneksi velu-Mikolla on hieman yhteyksiä, joten sain häneltä eilen sähköpostiosoitteen, jonne laitoin viestiä; HUSin YLILÄÄKÄRIN sähköpostiosoitteen. Ja eikä mitä, vastasi vielä tänään, että on kysellyt sairaaloiden osastohoitajilta ja aikoo laittaa vielä viestiä pariin paikkaan. Siis oikeasti, kuka ois uskonu, että ihan HUSin yks ylilääkäri hoitaa jonku tämmösen vähäpätösen opiskelijan asiaa siellä päässä, ku on varmasti miljoona muutakin asiaa hoidettavana. Vielä ei oikein näyttänyt vihreää valoa, mutta oon jo suunnitellu, että jos en pääse nyt niin sitte haen III-harjotteluun sinne jonneki. Ties vaikka kesätöihin 2015..

Hihi, minäkin haluan maailmalle vähäksi aikaa!

Muutamia kuvia olkaat hyvät:


Vihdoin sain luettua tämän järkäleen! Martin perkele, vauhtia!

Tämä oli Tainan tupareiden jälkeen aamulla seitsemän aikaan.. Never grow up?

Kevään (?) ensimmäinen jätski!


-Nyyti

P.S. Ku rupesin siirtämään kännykältä kuvia ja siirsin ja siivosin vahingossa kaikki...

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Naiset on hankalia

Hieman ragea koulusta. Tai pikemminkin ihmisistä siellä:

Meitä on tämmönen kiva neljän porukka koulussa ja ollaan oikeestaan ystävystytty aika hyvin viimesen 1½ vuoden aikana. Olkoon he nyt S, M ja E, kun en heidän koko nimiään halua mainita. E on viime aikoina käyttäytynyt melkoisen typerästi ja tässä on nyt varmaan jonkin näköinen hiljainen riita meneillään.

Meillä on ollu kaks ryhmätyötä viimeisen kuukauden aikana. Ensimmäiseen hän osallistui tuskin ollenkaan, ja jätti tulematta esitystunnille, koska hänellä oli parempaakin tekemistä jumpassa. Opettaja ei oikein tästä tykännyt (siis että jätti tulematta esitykseen), ja E räjähti silmille, kun emme Sn kanssa valehdelleet hänen menemisiään (emme siis kuitenkaan ihan surutta sanoneet, että se meni jumppaan, vaan että se ei nyt tuu, ku sillä on hyväksiluku näistä tunneista). Esitys oli muutenki paska ja opettaja tykkäsi vielä enemmän. S yksin korjasi kuitenkin esityksemme kotona ja saatiin lopulta hyvää palautetta.

Toisen ryhmätyön taas minä tein yksin, sillä kukaan muukaan ryhmästä ei oikein jaksanut keskittyä iltapäivävillin aikana, enkä valittanut, koska odotin muiden tulevan kuitenkin sitten esitykseen. Eilen kuitenkin paloi lopullisesti käämit, kun E valitti, että minä ja S ollaan laiskoja paskoja eikä ikinä tehdä mitään, koska "joutui" selventämään meille koealueen tulevasta tentistä (koealue oli menny vissiin useammaltaki kurssilaiselta ohi, sillä viereisessä pöydässä oleva Jkin ihmetteli). Tähän valitukseen M osallistui, mikä vain lisäsi vitutustasoa pitkän päivän päätteeksi naurettavalla heman tunnilla, jossa mikään ei oikein toiminut koska typerä osaamaton opettaja vittu. Lähdin kotiin sanomatta heippoja ja sain kuitenkin rauhoituttua tälle päivälle. Muutenkaan tee mieli ruveta tappelemaan kovin helposti. Tänään sitten ilmoitin aamulla, että oltiin Sn kanssa sovittu, että tehtäis sitä toista esitelmää hieman paremmaksi tunnin jälkeen, mutta E ja M ilmoittivat molemmat, että eivät aio osallistua tai tulla sen paremmin huomiselle esitystunnillekaan. Tässä vaiheessa M sanoi jo, että häntä ei haittaa, vaikka nimet otetaan koko esityksestä pois. Joten sanoin sitten että ok, nimet lähtee. Ja nyt molemmat vissiin mököttävät (tai kysyin vielä whatsuppissa että käykö ku kerran näin ehotitte, Mn lyhyt vastaus oli et käy ja E ei ole sanonut mitään).

Ymmärrän kyllä, että Mllä on hyvät syyt, sillä hän asuu vähän kauempana ja tänään kotona oli kriittinen tilanne koiran kanssa + huomenna hän joutuisi tulemaan vain yhden tunnin takia koululle, mutta Ellä ei ollut mitään syytä olla jäämättä tai tulematta huomenna yhdeksäksi tunnille (muuta kuin laiskuus). Ja olis toisaalta väärin ottaa vain En nimi pois, kun ei Mkään ole tehnyt mitään. Ehkä me Sn kanssa ollaan hieman laiskoja kouluhommien suhteen, mutta meidän laiskuus ei hankaloita kenenkään muiden elämää kuin meidän omia. Ehkä kuuluis vähä ystävyyteen paikata tämmösiä kaikessa hiljaisuudessa, mutta ei siihen mun mielestä kuulu ihan suoranainen vittuilu tai töiden jättäminen kokonaan muille ilman hyvää syytä. Jos kerta koealueen selventämisestä jaksetaan nipottaa noin, niin kyllä se minäkin osaan.

Muutenki viime aikoina ollu vähän väliä jotenki kireä tunnelma koko porukassa, en tykkää.

-Murr-Nyyti

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Mitä kuuluu Marjaleena?

Hyvää joulua ja uutta vuotta ja silleen! Onhan tuossa välissä ehtinyt tapahtunua yhtä jos toistakin.. Päällisin puolin nämä tulee nyt ensimmäisenä mieleen:

- Harjoittelu meni tosi hyvin, vaikka viimesellä viikolla meinasikin olla tuhottoman tylsää, kun tekeminen oli vähissä. Viimesinä päivinä ohjaajani rupesi kyselemään kesätyösuunnitelmiani ja ilmoitti, että mielellään (käytti siis ihan oikeesti tätä sanavalintaa) varaavat mut. Eli kesätöitä sain kuitenkin, ja vielä ilman mitään hakemushässäkkää! Katottiin jo päivät millon vois alottaa ja sovittiin, että ollaan ihan sähköpostilla henk.koht. yhteydessä, joten mun ei tarvi lähetellä CVtä tai mitään muutakaan kenellekään. Hieman hyvä tuuri. Antovat vielä viimesenä päivänä mulle lahjaksi tuikkukupin ja kynttilöitä kiitokseksi avusta :3 Kaiken kaikkiaan jäi kyllä enemmän ku hyvä maku tuosta harjottelusta!

- Jouluaatto oltiin kotona porukoilla sukulaisten kesken perinteiseen tapaan. Sain paljon lahjoja, muutamia mainitakseni The Dance With Dragons -kirjan ja Body Shopin tuotteita Jonnelta, kahvakuulan ja jumppamaton äitiltä ja lahjakortin timanttihierontaan sekä ihanan maitokannun, jossa oli Mymmeli kyljessä anopilta. Joulupäivä taas vietettiin Limingassa savusaunassa saunoen ja korttia pelaten. Koko lomahan me oltiin Lumballa ja Kaketsun kämppä oli siis tyhjiltään yksin. En viitsinyt tänne edes joulua laittaa millään lailla. Niin ja täytyy kyllä sanoa, etten ylensyönyt mielestäni koko joulun aikana, mikä oli kyllä aikamoinen saavutus! Mitä sitä turhaan mättämään jos ei tee edes mieli. Ja olihan meillä Tapsan synttäritkin tässä välissä, mutta muistikuvan (ja Jonnelta varmistamisen jälkeen) en muista että oltaisiin kauheasti mitään erityistä tehty. Sannan valmistujaisissa sen sijaan käytiin kapakissa, jonka jälkeen ainakin minä siirryin (muistaakseni) kotiin pelaamaan korttia velun ja sen kavereitten kanssa, kun taas herra toinenpuoliskoni kömpi kotiin joskus yhdeksän aikaan..

- Uusi vuosi oltiin kans kotona. Porukat lähti alta pois kaupunkiin juhlimaan, jotta me nuoriso voitiin värkätä pikkuvelun vaimokkeelle 18- vuotissynttärit, joita hänellä ei ikinä ollut ollut johtuen mitä parhaimmasta ajankohdasta syntyä. Yllätys onnistui hyvin ja saatiin muutama kyynelkin tirautettua sankarilta. Ilta siinä sitten hörpittiin, saunottiin ja ammuttiin raketeita. Porukkaa kävi enemmän tai vähemmän kääntymässä, joten pieneltä rähinältä ja särkyneiltä laseilta ei siis säästytty ihan kokonaan. Suhteellisen rauhallisesti kuitenkin mielestäni oltiin, eikä sotku aamulla ollut ihan niin järkyttävä, kuin olisi voinut olettaa!

- Vielä viimeisen lomaviikon aikana itselleni tuli hirveitä kouluunpaluu ahdistuksia, mutta sunnuntaihin mennessä päällimäisenä oli mielessä, että ihan kiva palata arkeen. Ja ensimmäiset pari viikkoa onkin mennyt suhteellisen kivasti, joskin olen ollut patalaiska ja jättänyt luentoja väliin ehkä liiaksikin.. Aluksi lukkari näytti todella täydeltä ja raskaalta, mutta kun sitä rupesi käymään läpi, niin sai huomata alkukevään olevan itse asiassa aikamoisen leppoinen. Mitä nyt olen mikroskopoinut silmät päästäni. Vaihto ulkomaille on taas alkanut kiinnostamaan (olisiko vika velun, joka lähti kuukaudeksi Kanarialle vaihtoon) ja selvisi, että minullakin olisi vielä mahdollisuus..

- Vielä tulee mieleen Sannan synttärit viime viikonlopulta, jotka olivat mielestäni oikein mukaisat. Alkuperäinen suunnitelma oli viedä sankari yksityistunnille talleille, mutta kun päivä valkeni -25 asteessa, jätettiin tämä suunnitelma paremmalle päivälle. Sen sijaan hankittiin pikaseen itselle pulkat ja liukurit ja lähdettiin laskemaan mäkeä. Hauskinta hyötyliikuntaa koskaan! Meistä vanhimmilla miespuolisilla taisi kuitenkin olla himpun verran enemmän vauhtia kuin meillä muilla.. Laksun jälkeen istuttiin porontaljoilla ja juotiin kaakaota, ja siitä suuntasimme sitten kodalle Korpeen paistamaan makkaraa ja ristikkoperunoita nom. Sitten vielä lähdimme saunomaan Tapsannalle, jonka jälkeen laitettiin itsemme kuosiin Rankkaa varten. Istuttiin muutama tunti ihan vain jutellen tyttöjen kesken keittiön pöydän ääressä ja ainakin mulle jäi siitä todella hyvä tunnelma. Rankassa kreisibailattiin pilkkuun asti ja suunnattiin sitten kotiin nukkumaan. Hienosti olin juomatta liikaa!

Lääh puuh nyt kyllä päivitän useammin.

-Nyyti

tiistai 10. joulukuuta 2013

Joka ainoa aamu seitsemäksi meen

Vihdoinkin sain jotain tolkkua tähän ulkoasuun, vaikka vieläki tää on musta ehkä hieman turhan valkonen. Saa nähä kuinka kauan jaksan katella..

Harjottelu sujuu neljättä viikkoa ihan hyvin, ja oon tykänny etenki paikan hyvästä ilmapiiristä ja siitä, että kaikki alan ammattilaiset toimii keskenään läheisesti ja joustavasti, ku henkilökuntaa ei paljoa ole. Oon mielestäni oppinu nopeesti kaikki käytänteet ja osaan tehdä ihan omatoimisestikin kaikkea jännää. Jotku hommat oon luonnollisesti tyriny ja haukkunu itteni tyhmäksi ja idiootiksi ja huonoksi pienessä mielessäni, vaikka loppujen lopuksi jutut ei oo ollu mitään semmosia, mitä ei ois voinu korjata. Viime vikolla yks työntekijä oli pois ja Konelab päätti ruveta kettuilemaan, joten oli tosi kiireistä. Siinä perjantaina sitte molemmat kehu hirveenä että eivät ois pärjänneet mitenkään ilman mua, että musta on ollu tosi suuri apu. Oih että tuntu hyvälle <3 Mikään ei oo mukavampaa ku saada kehuja harjottelijana. Tietääpähän ainaki, ettei oo vaan tiellä siellä pyörimässä (niin ku tuppaan joskus ajattelemaan itsestäni). Harmi että siinä labarassa ei tosiaan oon ku kaks kokopäivästä työntekijää, joten mahdollisuudet kesätöihin kariutu siihen. Lisäksi Liminka säästää niin armottomasti, että saisivat varmaan sydärin pelkästä kesätyöntekijän ajattelemisesta.

Oon muuten saanu todeta, että tuo homma on liian yksitoikkoista ja yksinkertasta mulle. En tosiaankaan jaksa ottaa näytteitä, tehä pissoja ja fuugata koko loppuelämääni. No mutta tästä on hyvä pyrkiä eteenpäin, katotaan mihin sitä lopulta päätyy. Tällä hetkellä mielessä on ruvennu pyörimään kemian tai vastaavan opinnot, mutta saa nähä. Oon kuitenki liian laiska semmoseen. Kaikkiahan kiinnostaa taas niin pirusti mun koulutusangstaukset, että siirrytään eteenpäin.

Vkl ja itenäisyyspäivä meni aika kaljaisissa meiningeissä. Torstaina oli serkun pojan lakkaiset, joissa kuppia tunnuttiin ottavan oikein olan takaa, ja sieltä suunnattiin sitte kotia hörppimään. Joskus kolmen aikaan yöllä löysin itteni kuuntelemasta vinyylejä ja litkimässä Sandelsia viinilasista. Nukkumaan löysin tieni joskus neljän aikaan. La taas oltiin saunomassa Lexin uudessa pihasaunassa, ja erittäin luonteva käännehän oli suunnata yöllä kohti Rankkaa. Vaikka on taas morkkis siitä kaikesta alkoholimäärästä ja turhista kaloreista joita tuli nassuun vedettyä, oli ilta kyllä paras pitkiin aikoihin. Niin hemmetin hauskaa ei oo ollu herra ties millon viimeksi. Rankan sulkeuduttua kömmin kotia kikatuskunnossa ja valvoin vielä korttia pelaten Arton ja sen kavereiden kanssa puol viiteen (voi perse oon niin viisas, enhän mä herää joka arkiaamu ku puol kuus...). Ja otin muutaman oluen lisää.

Nyt lähinnä surkuttelen noussutta painoani ja kiroan viikonloppualkoholismiani, joka on ilmennyt viimeisen kuukauden aikana vähän liiankin kanssa. Valehtelematta olen juonut jokaisena viikonloppuna varmaan viimeiset viisi tai kuusi viikkoa, en ehkä mitään kännejä joka kerta mutta kuitenkin enemmän kuin sen yhden saunaoluen. Hävettää edes sanoa tommosta ääneen. Kai sitä jotenki yrittää purkaa jonkinsortin harjoittelustressiä/kaamosmasennusta erittäin fiksusti. Lisäksi nilkka on ollut viikon hirmu kipeänä, enkä oo uskaltautunu lenkille, joten olo on vaan entistä väsyneempi ja plösömpi. Eniten kai tässä vituttaa se, että kaikki mitä sain kevään aikana laihdutettua, tulee hitaasti mutta varmasti takasin. Tällä menolla ollaan jouluna takas samassa ku viime vuonna. Huoh minä.

- Kaamea Nyyti

P.S. Ei kuvia tällä kertaa koska en oo niitä edes ottanu. Tai oon joitaki mutta en mitään mitä ette olis jo instassa/naamiksessa nähneet.

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Spessusekoa

Hihi lunta ja joulu kohta <3 Mullon tänä vuonna ollu jotenki tavallista joulusempi fiilis ja tavallista aikasemmin! Monta joulua on viime vuosina menny jotenki aivan ohi, mutta nyt ollaan äitin kans laitettu jouluvaloja ulos ja soitettu joululauluja pianolla ja tein jopa joulukortit itse! Heti on jotenki parempi tatsi koko hommaan.

Vaikka oon ollu tosi reipas harjottelussa ja kotona, niin silti oon ollu jotenki sekasin ku seinäkello. En aina oikein jaksa ymmärtää että mikä mulla on hätänä ku on huono mieli. En oo jaksanu nähä kavereita vähään aikaan ku tuntuu että oon vähä liikaaki nähny joitaki syksyn aikana ja haluan pitää vähä hajurakoa. Toisaalta sitte oon jatkuvasti menossa Arton ja sen kavereitten kanssa. Ne on yllättävän mukavaa seuraa kuiten, saa sekoilla ja puhua paskaa ja ottaa vaan rennosti. Ei sillä ettei näin ois muitten kavereitten kanssa, mutta niitten kanssa on vähä vaan erilaista, mitä vissiin vähä kaipaan tällä hetkellä. Tää sekasuus ja hämmennys ja erilaisten kuvioiden kaipuu nyt liitty vissiin kans hieman siihen, etten jostain syystä tunne juuri ikävää vaikka Jonne on kaupungissa viikot. Ja mulla on siitä ihan kamala morkkis. Mutta en tiiä, jotenki oon välillä niin kyllästyny siihen (yh oon kamala ihminen) ja haluan tehä vaan ihan itekseen asioita ilman että siihen liittyy joku toinen jolle pitäs koko ajan kaikki tekemiset jakaa. Juuh, tämän kaiken takia siis hyvin sekaisin olen ollut juuh.

Niih. Että semmosta.

-Semi Seco Nyyti

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

Kännykällä on helppo päivittää

Hyvää isänpäivää isukeille!

Käväsin Lumballaki yhen yön vaikkei alunperin ollu tarkotuksena tänä viikonloppuna. Eilen käytiin ajelemassa Arton, Reetan ja Sampsulin kanssa ihan vaan huvikseen, minä kuskina. Jotenki tuo porukka on ihan mukavaa seuraa, vaikka välillä tuntuu vähä tyhmältä olla siinä mukana säätämässä ku "vaan joku isosisko". Kivasti silti Artoki kysyy nykyään suht. usein et mitä meinataan. Ollaan mielestäni vähä lähennytty lukiovuosista, mikä on ihan jees ku ohan se mun pikkuvelu :3

Sorruin taas haaveilemaan erikoisjännästä tulevaisuudesta, tällä kertaa aivan mahtavalta idealta tuntuu kesätyöt Helsingissä. Ongelmana on asuminen: ei olis hirveenä varaa/halua maksaa kahesta kämpästä vuokraa, eikä viittis tai oikeestaan edes voiskaan punkata Mikolla tai Hannalla koko kesää. Ja apua miten pärjäisin ilman tytsyjä ja ai niin Jonnea koko kesän ;__; Vaan oishan se aika mahtavaa kuitenki. Edellisessä tekstissä valittelin kuinka inhoan asua kaupungissa ja nyt suunnittelen kesää pääkaupunkiseudulla....... Voi hyvä päivä mua.

Ja voi rage, kelahan ei tosiaan korvaa mitään harjotusajan kulkemiseen koituvista kuluista koska ammattikorkea. Pitää vielä kysellä koululta että mites, onhan tää jyt kuitenki aika perseestä muuten. Koululta ovat joutuneet määräämään ihmisille harjotuspaikoikkoja jostain Iistä ku ei Oulussa riitä paikat. Että siihen kattoen ei ois kovin reilua jos ei tuu mitään korvauksia kulkemisesta.

Olipas sekanen päivitys. Loppuun paska kuva ihanista valkosista ruusuista jotka Jonne toi mulle. Arvostan kovasti että se yrittää vähän piristää tätä meidän arkista elämää :3


-Nyyti

torstai 7. marraskuuta 2013

Pimeä syksy

Moikkuli moi!

Oi voi ku on taas pitkä aika viime kirjotuksesta.. Paljon on ehtiny tapahtua, mutta oikeestaan ei taas yhtään mitään. Koulua, bileitä, koulua, koulua, koulua. Oon ollu tosi reipas välillä ja välillä syksyn masentama niin ku joka vuosi. Nyt oon potemassa ensimmäistä syysflunssaani. En oo käyny lenkillä/salilla vähään aikaan ollenkaan, viimeksi lenkillä viime viikolla (hirmunen syyllisyys). Koululla on ollu kova kiire jo monta viikkoa, viime hetket ennen TK-harjotusta! Nyt viimesen viikon ollaan oltu "tasokokeessa", joka on ennemminki jonku harjotusviikon tapanen. Käytännössä me mennään sinne kaheksaksi, saadaan käytännön tehtäviä (esmes ota verinäyte näihin putkiin ja tutki tätä ja tätä) ja tehdään niitä koko päivä. Tosi hyvä juttu ollu, saanu vihdoinki kokonaiskäsityksen siitä, mitä tähän ammattiin nyt oikeestaan kuuluu. Meillä on ollu myös koko syksyn palvelulabraa, eli pyöritetään ihan oikeaa laboratoriota jossa käy ihan oikeita asiakkaita. Oon oppinu siellä varmaan enemmän ku koko koulun aikana yhteensä!

Jotenki tää ammatti on ruennu kiinnostamaan mua ihan tosissaan. Onhan tää koulu paskaa, mutta se oikea tekeminen on just niin parasta, ku saat oikean asiakkaan verinäytteen käsiis ja pistätä sen konelabiin analysoitavaksi, laimennat kontrolleja ja kalibraattoreita pakkaseen valmiiksi ku kukaan muu ei oo sitä tehny. Se tunne ku oikeasti osaa oikeita asioita! Oon tosi innostunu tästä TK-harjottelusta (pelonsekasin tuntein!), ja toivon kovasti että kaikki ottaa mut siellä vastaan hyvillä mielin. Paska työympäristö tässä olis kaikista kamalinta. Ja mistä sitä tietää josko vaikka sais kesätöitäki ens kesäksi..

Luin tossa vuodentakasia merkintöjä ja ne oli täynnä ajatuksia lääkiksestä ym. Jossain vaiheessa keväällä huomasin, että en tosiaankaan tiedä mitä haluan ja jätin koko tulevaisuuden suunnittelun. Vähä huvittavaa miettiä miten sitä muutti koko ajan mieltään siitä mitä haluais tehdä. En tiiä edelleenkään "mitä haluan elämältäni", mutta tiiän ainaki sen, ettei tämä ammatti todellakaan kuulosta pahalta. Epäilen, että jaksasin tehdä tätä koko elämäni, mutta eihän sitä koskaan tiedä, ja ainahan sitä voi rueta opiskelemaan pidemmälle pikku hiljaa kun siltä tuntuu, vai? Toisaalta pelottaa, että jämähdän sellaseen, mitä en jaksa, koska onhan se tietenki hanlaa lähtä opiskelemaan taas jos on tottunut tasaisiin tuloihin joilla oikeasti pärjääkin. Mutta oon nyt päättänyt, etten murhedi tätä liikaa ja käyn tämän koulun loppuun kunnialla. Ehkä Jonnesta tulee joku iso kiinteistöyrmy ja se voi elättää mut sillä aikaa ku opiskelen (silläkään ei oo muuten mitään käsitystä tulevaisuudesta, ja musta on epäilyttävää ettei sitä näytä edes stressaavan).

Tossa yks ilta mietin näitä tulevaisuuskuvia ja jotenki tuli mieleen että voisin esim. ihanassa Turussa olla tässä ammatissa töissä, mutta säikähin ajatusta siitä, että asusin niin kaukana "kotoa"; Lumbaa ja maalaisuutta. Inhoan niin asua kaupungissa. Haluan nähdä taivaan yöllä ilman sitä punasta valosaastetta, kuunnella hiljasuutta ja haistaa raikasta ilmaa. Mua ei oo luotu kaupunkilaiseksi, ei sitten millään. En istu tähän muottiin yhtään.

Muutamia kuvia kevennykseksi, ettei mee liian vakavaksi!

Pile of Babies. Ensiaputunnilla.

Mökillä oon tosiaan käyny muutaman kerran syksyn mittaan. Kerran käytiin jopa Arton ja Reetan ja muutamien niitten kavereitten kanssa. Saunaan tehdään remonttia, uusi kiuas hommatti, laatotettu ja seinät on mustat! Käytiin äitin kanssa "pöllimässä" mustia kiviä satamasta kiukaaseen.

Mökiltä tämäkin. Kokeilua uuden kännykän kameralla.

Taispa se olla Cheekin muutama viikko sitte. Muuten hyvä keikka, mutta ihan liikaa porukkaa, meilkein ahisti.

Halloween-bileet Tainalla! Ihana kuva :D

-Nyyti

P.S. Yritän päivittää useammin!